Kympin kori by Marni

Piipahdin illalla Aleksanterinkadun molemmissa H&M-liikkeissä, jossa oli myös aloiteltu aleja. Hieman surullinen näky oli pari rekillistä Marni For H&M -vaatteita, hintalappuna 10 euroa :/
Eli 159 euron takki ja 99 euron kashmirneule lähtivät nyt kympillä. Ei tainnut ihan upota Marni suomalaisiin mieskuluttajiin...

Olen käynyt katsastamassa tähän mennessä kaikki vierailijamallistot ja kyllä sieltä on aina löytynyt jotain mukaan, poikkeuksena itsellänikin oli juuri tämä Marni. Minulla on edelleenkin käytössä Lagerfeldin malliston vaatteita ja pari pukua muista mallistoista ovat osoittautuneet myös hyviksi hankinnoiksi.

Ainakin minusta tuntui, että nuo kaksi aiempaa Versacen mallistoa ja Marni olivat ajallisesti hieman turhankin lähekkäin. Idea vierailevien suunnittelijoiden erikoismallistoista vesittyy helposti, jos niitä tulee liian usein.
Toivotaan siis, että ennen seuraavaa Maison Martin Margielaa ei tule mitään muuta mallistoa väliin. Herää myös kysymys, että jos Marnikaan ei uppoa meihin suomalaisiin, niin miten käy Margielan, joka on sitäkin marginaalisempi ja tuntemattomampi meillä.

Hyvää pahaa katsottavaa

Eilen tuli postissa mieluisa lähetys, kun tilaamani Will & Gracen kaikki kahdeksan tuotantokautta sisältävä DVD-boxi saapui. Sarjaa tuli seurattua aikoinaan satunnaisesti TV:stä, mutta löysin sen uudestaan nyt näytettävien uusintojen myötä. Kyllähän tuolta vieläkin löytää hauskoja kohtauksia ja mahtavaa näyttelemistä, ei ole turhaan sarja saanut 16 Emmy-palkintoa! En kuitenkaan päässyt mukaan ihan alusta, joten etsin jaksot DVD:nä. Nyt odottamassa on siis 33 levyä hyvää pahaa katsottavaa...

Tällä hetkellä TV:stäkin tulee yllättävän paljon suosikkisarjojeni uusia jaksoja, joten katsottavaa/tallennettavaa riittää. Ainakin Good Wife, Muodin huipulle ja Neiti Marple ovat suosikkilistallani.

Onko sinulla suosikkisarjoja, joita seuraat tai joiden DVD:t on ollut pakko hankkia myös kotiin?

Mutta nyt en kyllä uppoudu etenkin Karenin mahtavaan maailmaan, vaan menen ulos nauttimaan sitäkin kauniimmasta illasta.

Lapsenmielinen tiistai

Kävin tänään työn puitteissa piipahtamassa Lintsillä ensimmäistä kertaa pariin vuoteen. Laitteisiin en ehtinyt, mutta hattaran nappasin mukaan. Se on edelleenkin pakollinen vakio-ostos huvipuistoissa! Oho, on vieläkin sormet tahmassa tuosta.

Pitäisi mennä ihan ajan kanssa käymään nyt kesällä tuolla, ainakin edes testaamaan joku ravintolamaailma Kattilan uusista paikoista. Siellä voi maistella ainakin Postresin, Demon, Chez Dominiquen ja Sushibar + Winen tekijöiden näkemyksiä huvipuistoruoasta. Hienoa, että Köpiksen Tivolin maailmaa on tuotu myös tänne meille. Taisinkin itseasiassa syödä edellisen hattarani juuri kyseisessä huvipuistossa :)

Oranssissa laatikossa

Kuten paljastin jo aiemmin NYC-postauksessa, Manhattanilta lähti mukaan myös jotakin Hermèsiltä. Nyt voisi olla jo aika avata kääreet myös täällä blogin puolella.. 

Arvaatko jo? 

Evelynhän se sieltä paljastui. Laukku on aina ollut haavelistallani ja koska sen saatavuus ja hintakin ovat jotakuinkin realistisia, niin tuo ei ole tuntunut aivan mahdottomaltakaan. Käydessämme Hermès'n Madison Avenuen liikkeessä kysyin lähinnä huvikseen, olisiko tätä mallia varastossa ja missä väreissä. Meille tuotiin tämä etoupe-värinen toisiksi suurin malli, joka oli juuri täydellinen. Sovittamisen jälkeen jätin laukun kuitenkin mietintään ja jatkoimme eteenpäin.

Puntaroin hankintaa vielä seuraavaan päivään ja lopulta päätimme hakea laukun, mikäli se olisi vielä liikkeessä odottamassa. Ehkä hieman yllättäenkin ostimme sen puoliksi. Näin molemmat voivat nauttia siitä, eikä uusi ostos vaikuttanut niin hullulta aiempien hankintojen jälkeen. Kätevää! ;) 

Lauantai kuvina

Tässä tämän lauantain tunnelmia kuvapainotteisesti, tavallaan. Olin aamulla kiinni yhdessä töihin liittyvässä aamiaistilaisuudessa, jonka tuotin ja se onnistui kivasti. En itse ehtinyt syömään, joten aamun touhuilun jälkeen pitikin mennä melkein suoraan haukkaamaan jotain. Fredrikintorilla sijaitseva ravintola Tori toimii aina, kun haluaa mutkatonta ruokaa ja sinne päädyimme nytkin. Syön yleensä lohikeiton, lihapullat tai hampurilaisen.

Poikkesin myös pitkästä aikaa lähellä sijaitsevassa Pinossa, jonne oli tullut Hay:n uusia kivoja juttuja. Ostin hauskan ja tuhdin muistilappupuntin sekä pakettikortteja, jotka toimivat myös vaikka jauhopurkkien nimikoimiseen.

Rizzossa oli alkanut ale, joten tietenkin siellä piti myös piipahtaa. Mukaan lähti tällaiset. Olen jotenkin jumiutunut mokkakenkiin - kulutin edelliset lempparit jo puhki. Ne ovat kivoja, kun niitä voi käyttää myös keväällä ja kesällä, eivätkä ne näytä ollenkaan niin raskailta kun vaikka perus-nahkaiset. 

Parhaat löydöt Rizzosta olen tehnyt aina aleista, kannattaa poiketa. 

Lopuksi täydensin luettavaa. Uusi britti-Elle piti ostaa arkistoon, kun siinä nyt on ensimmäistä kertaa historiassa mies kannessa. Kukapa muu siinä voikaan silloin olla kuin Beckham. Ostin samalla minulle uuden tuttavuuden Hercules Universalin, jossa on mahtavia editoriaaleja, kurkkaa vaikka tästä. Myös nippu lempikukkiani pioneja päätyi olohuoneen pöydälle. 

Ulkona on nyt aika synkkää, olisi kodikasta, jos siellä alkaisi sataa, niin voisi vain käpertyä sohvalle lukemaan ja ottaa vaikka lasin punaviiniä. Rentoa viikonloppua! 

Silkkitieltä poimittu

Kävin muutaman kerran toukokuussa katsomassa Stockmannilla, olisiko Viktor & Rolfin miesten uutta Spicebomb-tuoksua tullut... Ei näkynyt, joten hankin sen reissusta. Nyt tosin huomasin, että sitä on vihdoin saatavilla myös Suomesta. Jossain lehdessä oli alkuvuodesta testeri tästä ja sen perusteella tiesin heti, että hankkisin sen. Rakastan edelleenkin mausteisia tuoksuja, joten... 

Suunnittelijakaksikko on lanseerannut miehille aiemmin Antidoten, mutta se ei ollut ihan makuuni. Uutuuden pullon idea mukailee naisten menestyksekästä Flowerbombia. Nerokasta, koska tämän on tuttu konsepti naisille, jotka ostavat tuoksut miehille.... Ja kun tuoksu on vielä aika helppo & turvallinen, niin sen voi ostaa melkein kenelle vain.

Mutta Spicebomb on siis oikeasti hyvä! Siinä on makeutta, joka pehmentää tuota maustepilveä, joten se ei missään nimessä ole liian raskas. Tämä tulee vakituiseen käyttöön! 

Tikkauksia ja käsityötaitoa

Päivitin reissusta asustekokoelmaani Fendin Selleria rannekkeella ja vyöllä. Itse asiassa nämä ovat tahattomasti samaa sarjaa, minkä huomasin vasta jälkeenpäin... Bongasin vyön Saksilta ja seuraavana päivänä rannekkeen merkin omasta liikkeestä. Ei siis ihme, että se tuntui niin tutulta ja kodikkaalta ;) No, en käytä niitä samaan aikaan, ettei mene liian matchy matchyksi. Mutta tummanruskeita juttuja näköjään puuttui siis asusteista...

Talon asusteista on jo pitkään vastannut Silvia Venturini Fendi, jonka isoäiti Adele perusti merkin vuonna 1918. Hän ihaili satulanvalmistajien käsityötaitoa ja siirsi tätä osaamista myös omaan muotitaloonsa. Silvia elvytti perinteen ja lanseerasi Selleria-linjan 90-luvulla. Häntä saamme myös kiittää muuten ikonisista laukkuista kuten Baguette, Spy Bag ja Fendi B. Ensimmäisestä on juuri ilmestynyt jopa oma kirja.

Kuva/Wmagazine.com

Selleria-sarja koostuu pienistä tuote-eristä, jotka ovat kokonaan leikattu ja ommeltu käsin (niin sitä ainakin markkinoidaan, ja kenen käsin käytännössä työt on tehty, onkin sitten eri asia). Linjasta löytyy laukkuja, kenkiä ja jopa huonekaluja. Asiakkaan on esimerkiksi mahdollista valita itse vaikkapa ihanan Peekaboo-laukun nahkan & tikkausten väri ja vuoren materiaali. Mittatilaustyötä parhaimmillaan.

Talikko, halkopino ja itikat

Kävin vasta menneenä viikonloppuna avaamassa kesäkautta mökillä ja tässä hieman tunnelmia siitä. Mukavaa vastapainoa edellisen lauantain 5th Avenuen ruuhkalle ;) Tekemättömien töiden lisäksi myös itikat olivat jo odottamassa, joten kukkien istuttaminen muistutti hieman tietynlaista survivor-haastetta. Joko kesäloma on näkyvissä ja kuuluuko siihen mökkiviikonloppuja tai maakuntamatkailua? Itse nautin suuresti kesä-Suomesta ja sen maisemista, rentouttaa mahtavasti arjen keskellä.

Lauantain ilma ei ollut ihan niitä kesäisempiä, mutta maisema ilahdutti silti

PS1, I Love You!

No niin, aika jakaa hieman reissun ostoksia. Vihjasinkin, että mukaan tarttui laukku manhattanilaiselta merkiltä. Tässä siis tuo ihanuus, Proenza Schoulerin PS1 Extra Large -koossa.

Laukku on ollut hankintalistallani jo pitkään, mietinkinjo aiemmin, minkä värisenä tuon voisi hankkia. Satchel-mallista on kolmea eri kokoa ja tietenkin ainoa, jota voisin ajatella oli isoin, jotta se ei näytä käsilaukulta. Mallailin XL-kokoa aiemmin myös Harvey Nicholsilla, mutta silloin sitä löytyi vain mustana. Hankinta jäi siis odottamaan. Olen käynyt keväällä säännöllisesti NAP:in, Luisaviaroman ja Mytheresan sivuilla katsomassa, josko tuota kokoa saisi, mutta ei näkynyt.

Onneksi suunnittelijoiden kotikaupungissa tarjontaa oli sitäkin paremmin. Kävin moneen kertaan katsomassa laukkua ja pähkäilin edelleen savunharmaan, armyvihreän ja yönsinisen välillä. Kaikki olivat kauniita. Toisaalta tarvitsin uuden kevät-/kesälaukun, jolloin vaaleampi väri oli sopivampi vaihtoehto. Toisaalta olin alunperin tykästynyt tuohon armyyn, joka olisi taas monikäyttöisempi ympäri vuoden.

Lopulta minulla oli varauksessa kaunis savunharmaa Bergdorf Goodmanilla ja rennompi army Barneysilla. Päädyin lopulta jälkimmäiseen, koska se sopi mielestäni parhaiten kyseiseen malliin. Laukku ei ole vielä ehtinyt olla käytössä montaakaan kertaa, mutta pidän siitä joka kerta aina vain enemmän. Sitä kaipaa välillä tuollaista rentoa röntsälaukkua ja juuri sen takia uskon, että se tulee kovaan käyttöön arjessa, varsinkin syksyllä.

Söpönä faktana, että merkin nimi tulee muuten suunnittelijapari Jack McColloughin ja Lazaro Hernandezin äitien tyttönimistä. PS1 oli heidän ensimmäinen laukkumallinsa, aika hyvin esikoinen on lyönyt itsensä läpi! Siitä ei haluttu it-laukkua vaan klassinen, hillitty ja aikaa kestävä malli, tämän takia laukussa ei näy montaakaan logoa eikä sitä esitelty myöskään muotinäytöksissä. Hieman toisin kävi, sillä laukku on noussut jo lähes klassikoksi ja siitä löytyy jo vaikka mitä värejä ja versioita.

Yksityiskohtia

Edit/Lisäsin pyynnöstä poikkeuksellisesti myös kuvan, miltä laukku näyttää käytössä, mittasuhteiden hahmottamiseksi. En tiedä auttaako - onko laukku iso vai kantaja pieni ;)

Tämä on ensimmäinen kuva ikinä (ja mahdollisesti myös viimeinen...), jossa allekirjoittanut seikkailee itse blogissa. Pahoittelut siis harjoitustasoisesta kuvasta. Hatunnosto muuten muille bloggareille, onpas työlästä ottaa asukuvia!

Paita/Vivienne Westwood

Farkut/Alexander McQueen

Ranneke/Hermès

Kengät/William Hunt

I Heart NY

Tässä vihdoinkin koostetta viimeviikkoisesta New Yorkin matkasta. Kokosin samaan kaiken kerralla, niin ei tule iki-ihania maisemakuvia koko kesää. Tsemppiä skrollaamiseen ;) 

Edellisestä Nykin matkasta olikin jo ehtinyt kulua melkein kaksi vuotta, kun painopiste on jäänyt näköjään Eurooppaan, joten oli taas kiva päästä aistimaan tuttuja maisemia. 

Ensimmäinen päivä alkoi aamukävelyllä, tietenkin Starbucksin kahvin kanssa, kohti Metropolitan Museum of Artia.

Metropolitanissa on tullut käytyä aiemmin jo muutamaan otteeseen, joten Schiaparelli & Prada -näyttely oli oikeastaan ainoa vierailukohde talossa tällä kertaa.

Tämä oli kiva nähdä! Edellinen McQueenin vastaava olisi ollut hieno, koska vaatteetkin ovat itsessään jo niin veistoksellisia. Pidin näyttelyssä siitä, että asukokonaisuuksia oli yhdistelty niin taidokkaasti molempien talojen kokoelmista, ja niin eri aikakausilta. Koko mallirivistön yläosa saattoi olla Schiaparellilta ja alaosa Pradalta. Pradan vaatteiden katseleminen museossa on ehkä vähän hassua, kun niitä näkee kuitenkin lehdissä ja alerekeissä. Tässä yksi salakuva näyttelystä, hih.

Rakastan Upper East Siden puiden reunustamilla kaduilla käyskentelyä ja Madison Avenuen liikkeissä pistäytymistä.

Tässä toinen salakuva lisää Lanvinin myymälästä. Muutkaan liikkeet eivät oikein tykänneet kuvailusta (kumma juttu ;)) ja se on aika tökeröä muutenkin, joten siksi niistä ei sen enempää. 

Luulin, että Suomessa on niukasti muotitarjontaa miehille, mutta vasta nyt Manhattanillekin on tullut  enemmän miesten omia myymälöitä. Lanvin oli vielä rakenteilla, mutta miesten Bottegan ja Hermès'n liikkeistä pääsi jo nauttimaan. Hienot!

Ennen matkaa meinasi tulla ahdistus ruokapaikkoja varaillessa, kun vaihtoehtoja on niin mielettömästi.

Yksi kivan simppeli lounas oli ottaa vain salaatit Pret A Mangerilta ja istua Bryant Parkissa. Ihana vaihtoehto levähtää - rauhallista ja vehreää, mutta silti 5th Avenuen vilskeen tuntumassa.

Illoille oli kuitenkin kiva varata eri ruokapaikkoja ja nauttia rauhassa, kun päivällä sitä ei oikein malttanut tehdä. Tässä hauska Spice Market Meatbackingiltä, jossa olimme yhtenä iltana. Tasting menu ja konsepti vastaavat hieman Farangia. 

Toisena iltana olimme Pulino's -ravintolassa, jonka pizzat on äänestetty New Yorkin parhaiksi. Poimin vinkin tyylikkäästä Issues-blogista, jossa oli mahtava listaus hyvistä ruokapaikoista, iso kiitos siitä!

High Line oli myös uusi tuttavuus. Ihana! Katujen päälle rakennetulla tasolla on aiemmin kulkenut junat, mutta nyt se on kunnostettu manhattanilaisten virkistysalueeksi. Reitti lähtee Meatpackingiltä DVF:n liikkeen takaa ja sitä pitkin pääsee aina 30th Streetille asti. Oli hauska nähdä katuja eri kuvakulmasta ja HL:n ystävät ovat tehneet hienoa työtä projektin kanssa. Se on super-siisti ja yksityiskohdat on mietitty viimeisen päälle. Alue on monipuolinen kahviloineen ja erilaisine penkkiryhmineen, ja sieltä löytyy jopa picnic-nurmikoita tai mahdollisuus pysähtyä kuuntelemaan ja katsomaan veden solinaa... Wau!

Yksi päivä oli tietenkin pyhitetty SoHo:lle ja Downtownin alueille. Century 21:sta ei oikein löytynyt mitään, mutta Pradan hienosti haltuunottamasta (vielä 90-luvulla Guggenheim-museona toimineesta) liikkeestä, joka vilahti Sinkkuelämässäkin, sain hankittua aiemmin mietiskelemäni iPad-kotelon. Eikö olisi hyvä, jos Suomeenkin tulisi Guggenheim, niin sen voisi myöhemmin muuttaa Pradan myymäläksi? Tai sopisiko Kiasma siihen :)

Hotellivalinta oli tällä kertaa The Warwick. Sijainti on matkoilla kaikki kaikessa ja 54:sen ja 6. Avenuen kulma ajoi asian hyvin. Mahtavaa, kun kaikki on lähellä ja voi välillä käydä freesautumassa ja viemässä ostoksia huoneeseen kesken päivän. Hotelli vastasi hyvin odotuksia ja voin ehdottomasti suositella sitä! Siistit, isot huoneet ja saimme pyytämämme hienon city view'nkin. 

Kyllähän sitä taas jää kaipaamaan New Yorkin katuja ja tunnelmia. Siinä on vain sitä jotakin!

Olen aiemminkin tullut siihen tulokseen, että New York ei ole, ainakaan miehille, paras mahdollinen ostospaikka. Kun vertaa vaikka Lontooseen, jossa on moninkertaisesti valikoimaa. Tietenkin jenkeistä tulee täydennettyä tiettyjä juttuja kuten Cliniquen ja Redkenin tuotteita. Myös pyhkeet ja lakanat ovat tosi laadukkaita! Mutta ainahan sitä tarttuu jotain kivaakin mukaan... Niistä löydöistä myöhemmin, laitan nyt viikonloppuna sen aiemmin mainitsemani laukkuhankinnan, se ansaitsee oman postauksensa. Eiköhän kuvia tullut jo nytkin tarpeeksi ;)

 Paluumatka sujui leppoisasti ja yllättävän kivuttomasti, kun tilaakin oli mukavasti ja tarjoiluista huolehdittiin, kuten alkukuplivat kuvassa;) Mikäköhän olisi seuraava reissu?