perjantai 18. tammikuuta 2013

Mitä on luksus?

Sain pari viikkoa sitten mielenkiintoisen viestin blogini sähköpostiin. Siinä minua pyydettiin kertomaan ajatuksiani luksuksesta ja brändeistä. Näitä 'älynväläyksiäni' voi bongailla käsittääkseni huomisen Turun Sanomien Extra-liitteen jutun osana. Mahtavaa, että viikkolehdetkin ottavat ajoittain tällaisia lifestyle-juttuja sivuilleen!

Jos siis käsiisi sattuu eksymään kyseinen lehti, taitaa sieltä myös löytyä parempi kuva tästä naamasta. Luin tekstiluonnoksen, mutta en ole itsekään nähnyt vielä valmista juttua, joten en tiedä
lopputuloksesta ;)
Se, samoin kuin tämä teksti keskittyy tarkastelemaan vain tätä yhtä luksuksen ilmentymää. Pitää muistaa, että elämässä on paljon muitakin luksus-asioita. Itse olen koonnut kirjoa aina leipomisesta ja kauniista kesäpäivistä laukkuihin ja muihin asusteisiin ihan oman Luksusta on -tunnisteen alle.


Jouduinkin ennen toimittajan tapaamista ottamaan etäisyyttä (tai ainakin yritin) aiheeseen ja miettimään vähän, mistä luksuksessa ja omassa merkkihulluudessani on kyse.

Tulin siihen tulokseen, että ensinnäkin luksus on melko henkilökohtainen asia. Mitä itse kokee mielekkääksi ja arvostaa - mille on valmis uhraamaan aikaa ja vaivaa. Toiselle se voi olla laukku, toiselle äänenvahvistin tai lähiruoka.

Mikä on luksuksen määritelmä ja mikä sinulle on luksusta? Mitä on tämä kummallinen 'seuraleikki'? 


Minulle luksus kiteytyy voimakkaimmin - yllättäen - muodissa. Laukut, asusteet, muotikirjat, kosmetiikka ja muotitalojen luomukset.

Kuitenkin järkikin sanoo, että merkki ja kallis hinta eivät välttämättä aina ole takeita laadusta tai kestävyydestä ja vyö on vain vyö. Herää kysymys, mistä on kysymys? Olisiko mielikuvilla ja taitavalla brändäyksellä tekemistä tässä ja mikä tekee toisesta merkistä halutumman kuin toisesta? Ostanko tuotetta vai mielikuvaa? Miten paljon liikkeiden kaunis esillepano, erinomainen palvelu ja kauniisti pakatut ostokset vaikuttavat ostopäätökseen? Ja jos kokemus ei vastaa oletettua, aiheuttaa sekin tunteita.

Onko rajoitettu saatavuus se juttu? Suomeenkin on rantautunut jo paljon paremmin luksus-määritelmän täyttäviä tuotteita. Onko saatavuuden paraneminen ilo vai katoaako eksklusiivisuus?

Monilla esim. tietty laukku saa sydämen pamppailemaan ja adrenaliinin kuohumaan, mutta miksi laittaa isoja summia yhteen tavaraan? Onko se itsensä vai muiden miellyttämistä? 

Itse koen sen hemmotteluksi ja palkitsemiseksi. Kunhan saan ensin laskut, asuntolainan ja elämisen maksettua sekä voisin lähteä reissuihinkin aina silloin tällöin. Toki elämäntilanteet vaihtelevat - minulla ei ole ensinnäkään lapsia, autoa, en käy päivittäin ulkona syömässä tai bailaa joka viikonloppu. Pitää myös muistaa, että pelkkä mahdollisuus tämän tason valintoihin on jo itsessään yleellisyyttä.

Minulle merkkituotteiden hankkiminen pohjautuu myös muodin ihailuun. On ilo kerätä tämän alan eri talojen tarinoita ja ikonisia juttuja. En pukeudu päästä varpaisiin merkkivaatteisiin, eikä se ole tarkoituskaan. Ostan paljon vaatteita Zarasta, Selectediltä, Uniqlolta ja H&M:ltä.
En osta kauluspaitaa vain sen takia, että se on jonkin merkin. Luksustuotteet/merkkituotteet ovat piste i:n päälle - vaatekaapin suola. Ja jos ostan kalliimpia vaatteita, pitää niissä olla se jokin juttu tai sen pitää olla klassisempi. Rakastan myös bongailla tällaisia löytöjä aleista.


Pidän varsinkin laukuista ja asusteista, koska niille on eniten käyttöä ja ne myös kestävät paremmin. Kuten aiemmin sanoin, se mikä on luksusta, on pitkälti henkilökohtainen käsite. Samoin se, paljonko siitä on valmis maksamaan. En maksaisi neuleesta tonnia, koska sillä saa hyvän laukun. En maksaisi Suomessa paidasta 150 euroa, koska sillä saa esim. alesta jo melkein Pradan vastaavan ja se merkitsee minulle enemmän. 

Entäpä mikä on liikaa, kasvaako nälkä syödessä? Joskus tietyn summan maksanut laukku oli hampaiden kiristyksen takana ja nyt tupla siitäkin on ihan ok, koska sen se maksaa.
Olemmeko mainonnan uhreja? Blogimaailman haavelistat ja ostosten esittelyt voivat 'aavistuksen' hämärtää tätä näkemystä :)

No niin, tässä joitakin minun ajatuksiani - aika pyyhkiä pölyjä kristallivitriinistä. Olisi erittäin kiva kuulla myös teidän ajatuksianne, sillä niitä on varmasti monenlaisia ;) Mikä merkki tai tuote edustaa sinulle luksusta vai tuleeko luksus jostain aivan muusta. Tai kenties molemmista?

64 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus, kiitos! Ja jos pysytään tällä materialistisella linjalla, niin kyllä oma luksushaave on se Chanelin laukku joskus, aina saa unelmoida;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tätä oli hauska miettiä ja kirjoittaa! Rajasin artikkelin ja tämänkin kirjoituksen sisällön tällä kertaa vain materiaaliseen luksukseen, kun se olisi rönsyillyt muuten aikalailla. Mutta hyvä, että kommenteissa voi laajentaa aihetta myös niille oikeille alueille.

      Poista
  2. Mahtavaa pohdintaa, M! Harmi, kun et ole pikkuveljeni, jotta voisin lainailla kaapistasi yhtä sun toista! Hihihi!! ; )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - totta toimisi se noinkin :)

      Poista
  3. Ensinnäkin todella hyvin kirjoitettu juttu! :)
    Minulle luksus on myös itseni hemmottelua. Hemmottelen itseäni usein hierojalla käymisellä, se vie niskakivut pois. Keräilijäluonne kun olen, harrastan myös ihanien vanhojen tai semivanhojen esineiden keräilyä - se on luksusta. :) Luksusmerkkejä taas en niinkään harrasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Tunnistan itsessäni tuota samaa keräilijäluonnetta... ;)

      Poista
  4. Täysin samaa mieltä siitä, että luksustuotteet todella on se piste i:n päällä ja vaatekaapin suola. Luksusta on jo se, että on mahdollisuus ostaa ne silkkipaperiin käärityt, kiiltävät korkokengät, uusi laukku tai joku kiva koru. Siis ostaa silloin tällöin ja mieluiten juuri itselleen palkinnoksi jostain. Mutta tavara on vain tavaraa ja sitä maailmaan mahtuu. Kyllä se elämän todellinen luksus löytyy ihan muualta, kuin Guccin liikkeestä tai Chanel-laukun uumenista :)

    VastaaPoista
  5. Hyvä kirjoitus ja mielenkiintoinen aihe! :)
    Minä ajattelen, että luksus on jotain arjen ja "tavallisen" yläpuolella olevaa. Jotain ei niin helposti toteutuvaa/saavutettavaa ja erityisen hyvän fiiliksen tuovaa. Kaikille tietysti elämäntilanteestakin riippuen luksusta ovat eri asiat. Itselleni kolmen lapsen äitinä ehdottomasti suurinta luksusta on aika itselleni. Siisti koti + lehti + kuppi teetä (ja nukkuvat lapset) ;) reissu tai ravintolailta kaksin mieheni kanssa tai vaikka pari käsin tehtyä suklaakonvehtia ja lasi sampanjaa (skumppakin käy). Luksustuotteet toki myös, mutta ne ovat tällä hetkellä melkein helpommin saavutettavissa kuin esim. päivä aivan yksin kotona telkkaria katsellen ja sohvalla pötkötellen... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tämä on herkullinen aihe josta on hauska avata keskustelu! Hyvät lisät - kiitos, mainitsin haastattelussa muistutuksena kaikesta oikeasta luksuksesta juurikin tuon oman ajan, joka on varmasti monella vanhemmalla harvinaista herkkua :)

      Poista
  6. Tosi hyvä kirjoitus! Juurihan tätä luksusjuttua pohdittiin tuolla munkin blogin puolella. Oon erittäin samaa mieltä siitä, että blogimaailma hämärtää todellisuutta, ja valitettavan moni luulee että jonkun tyypin elämä on pelkkää luksuslaukkua.. Ja sitten seuraava dilemma, mistä saada käsiin Turun Sanomien extran? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mulla on sama ongelma, lehti tulee maitojunalla Helsinkiin joskus alkuviikosta... Olisi kyllä ihan mielenkiintoista nähdä se ;)

      Poista
  7. Arjen luksus on parasta - elämä on kuitenkin pääosin arkea! Itselleni se tarkoittaa mm yli 25 vuotta kestänyttä, onnellista parisuhdetta, ihania lapsia joista on kasvanut fiksuja nuoria neitejä, hyvää, mieluiten luomuruokaa, luottosiivoojia ja sen jälkeistä siistiä kotia, aina matka tai kaksi suunnitteilla jne.
    Materialuksuksen puolella ei ole mitään ihmeellisyyksiä, joita puuttuisi. Toki voin luetella sitä sun tätä kivaa, mutta ei mitään, mikä oikeasti himottaisi, ne tietyt jo löytyy. Omat toiveeni ovat aika pieniä, Chanelin pitkä kaulakoru, (pre-owned?) musta Kelly souple...
    Enemmän kiinnostaa tällä hetkellä mahdollisimman laadukkaiden ja silmää miellyttävien materiaalien valitseminen rakenteilla olevalle kesäpaikallemme - käsinharjattua, vahattua tammea, Siperian lehtikuusta, coriania, luonnonkiveä...sekin on varmaan sitten sitä arjen luksusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä kommentista! Tähän ei ole oikeastaan mitään lisättävää - luksuksen tarkoitus itselleni on aika pitkälti myös tuoda iloa tai helpotusta arkeen.
      Ja tuo kesäpaikan toteuttaminen kuulostaa ehdottomasti myös ylelliseltä. Kivaa viikonloppua!

      Poista
  8. Kiitos loistavasta kirjoituksesta! Tuntuu, että osa ihmisistä ei oikein ymmärrä tuota luksuksen "määritelmää": luksus on piste i:n päälle. Tarkoitus ei ole kalliin tavaran haaliminen, jolloin idea luksushetkistä katoaa. Tuonkin pystyy kääntämään suorittamiseksi, olen nähnyt läheltä.

    Idea on, että on se ns.peruselämä, jota ajoittain maustetaan luksusasusteilla, luksusherkuilla ja luksusmatkoilla. Silloin hintavammat osaset ovat oikeassa paikassaan!

    Minulle luksusta on hyvä kahvinkeitin, hyvä viini, hienot tuoksukynttilät, hyvät kengät... ja tottakai ne laukut;)

    VastaaPoista
  9. Hyvä kirjoitus. Mulle ei tule Turkkaria, mutta täytyy etsiä se jostain huomenna :)

    Minulle luksus on kärjistetysti ja tiivistetysti jotain joka on harvinaista ja tärkeää.
    Varsinaisten luksustuotteiden lisäksi tietynlainen vaalimani itsenäisyys, sekä mahdollisuus luomu- ja muihin valintoihin, jotka valitsen hinnasta huolimatta. Lisäksi minulle luksusta on mahdollisuus valita kiireettömämpiä ja helpompia vaihtoehtoja (esim maksan aina mielelläni suorasta lennosta reilustikin enemmän) ja myös tietyt ihmiset ja aika heidän kanssaan välimatkoista huolimatta, eli minulle luksus on juuri sitä korostamaasi valinnan mahdollisuutta. Menipä sentimentaaliseksi :)

    Ja kyllä nälkä kasvaa syödessä ja olemme todella mainonnan uhreja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouduin nyt tekemään "Norpat" ja tulla täydentämään vastaustani yön yli nukuttuani :D Eilen viittasin luksuksella elämään ja sen kiireetömyyteen ja valinnan mahdollisuuteen. Materiaalinen luksus taas on minulle tärkeää myös sen vaihtoarvon vuoksi. Minulle on tärkeää, etten omista "mitään" turhaa ja haluan, että ympärilläni olevat tavarat ovat monikäyttöisiä ja luotettavia :) Kuitenkaan en voisi kuvitellakaan heittäväni tavaraa roskiin. Toisinsanoen myyn paljon tavaraan pois huutoneteissä ja kirpputoreilla ja pyrin harkitsemaan valintojani. Laadukkaammat ja hyvin brändäyt tuotteet mahdollistavat sen, että niiden jälleenmyynti onnistu helposti ja niistä on mahdollista saada vielä vähän rahaakin kun niistä hankkiutuu eroon.

      Poista
    2. Tässä oli kyllä pohdittavaa itsellenikin! Kun on vielä erikseen nuo aineelliset ja aineettomat asiatkin...
      Tuo näkökulma brändituotteisiin ja niiden mahdolliseen myymiseen eteenpäin on myös hyvä!

      Poista
  10. Täytyypä lukaista huomisen Turun Sanomien Extra vähän tarkempaan. Ja kiitos kirjoituksesta ja pohdinnasta. Itselleni luxusta on kaikki se, mikä vie tavallisen arjen yläpuolelle. Se extra. Aika, matkat, kulttuurinautinnot, hemmotteluhoidot ja joskus tavarakin. Ja joskus hiljaisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerro sitten minullekin oliko se hyvä juttu ;)

      Poista
    2. Olet varmaan jo jutun saanut itsekin lukea, mutta minusta se oli taitavasti tehty ja luksusta käsitelty monelta kantilta. Sä olit aikas symppis siinä;)

      Poista
    3. Joo, sain tänään lehden käsiini. Olipa isoja kuvia - hui... :)
      Sari oli kyllä tehnyt hyvän jutun, oli kunnia olla mukana!

      Poista
  11. Hyvä kirjoitus ja kiitos siitä ! Mielestäni pelkkä luksus tavaroiden haaliminen ei tee elmästä täydellistä tai luksusta. Luksus on myös lifestyle.Taitoa osata valita ne itselle parhaat vaihtoehdot.Luulen että luksuksen merkitys on kasvanut koska yhä useammalla on mahdollisuus materiaalisesti hyvään elämään.Niinpä ne joilla on VIELÄ vähän enmmän haluavat erottua massasta, näin ainakin länsimaissa.
    Ja kyllä blogi maailma hämärtää käsitystä siitä mitä oikeasti tarvitsee.Blogeja lukemalla oppii nopeasti mikä nyt on must to have laukku jne. Näkisin mielelläni enmmän persoonallisia valintoja blogeissa.
    Minusta myös oikea luksus kestää aikaa. Ja tämän myötä osa kalliista merkki tuotteista ei olisikaan luksusta ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luksustuotteiden saatavuus on tosiaan yleistynyt, joten se taitaa hilata rimaa koko ajan ylemmäs. Vaikka on mielenkiintoista miettiä, kuka määrittelee tuon riman korkeuden ja millä kriteerein.
      Valitettavasti luksus tai hinta ei tosiaan takaa kestävyyttä...

      Poista
  12. Olipa hyvä ja ajatuksia herättävä postaus! Sinä ja moni muu olettekin jo heittäneet ilmaan ajatuksia, jotka saavat nyökyttelemään. Kävin lukemassa tämän jo eilen ja mietin yön yli ajatuksiani muotoillakseni.

    Ensimmäinen asia, joka mulla tulee mieleen luksuksesta, on se, että se on jotain, mitä kaikilla ei ole mahdollisuutta saada. Vaikka raha ei tuo onnea, se on väline, jolla on huomattavasti helpompaa hankkia elämään niin aineellista kuin aineetontakin hyvää. Mielestäni olisi ehkä jopa väärin ja tekopyhää sanoa, että raha ei vaikuttaisi luksuksen saavuttamiseen. Kuten itsekin toteat, pelkästään mahdollisuus valita mainitsemiesi asioiden välillä on luksusta. Sitä mahdollisuutta ei kaikilla ole. En nyt puhu nälkään näkevistä Afrikan lapsista vaan se on todellisuutta monelle myös omassa kotimaassamme.

    Ehkäpä luksuksen ydin onkin nimenomaan valinnan mahdollisuus. Minä voin valita, hankimmeko veneeseen uuden purjeen vai lähdemmekö ulkomaanmatkalle. Voin ruokakaupassa valita eettisemmän/herkullisemman/terveellisemmän vaihtoehdon, jos haluan. Voin puntaroida uuden objektiivin ja uuden käsilaukun välillä.

    Toisaalta jaan myös Malvan mielipiteen siitä, että luksus on niitä tiettyjä palasia "tavallisen elämän" joukossa. Lasillinen huippulaadukasta samppanjaa silloin tällöin, illallinen kaksin lempiravintolassa... Mutta tiedätkö, tässäkään en osaa ajatella tavaraa luksuksena. Koska se on vain, no, tavaraa. Ihailen tietysti tiettyjä tuotteita ja brändejä ja ymmärrän kyllä luksustuotteiden konseptin, mutta siltikin ne ovat minulle vain tavaroita. En siis tarkoita, ettenkö heittäisi tuplavolttia, jos yhtenä aamuna herätessäni keittiön pöydällä odottaisi Hermes'n Evelyne, mutta kyllä minä siltikin menisin illalla nukkumaan mieheni viereen, enkä sen laukun. :D

    Sitten mietin sitä, voisiko luksus olla hyvin yksinkertaisesti niitä asioita, joista on kiitollinen elämässään? Pitkä ja hyvä parisuhde, mieluinen koti, maailman parhaat ystävät, työpaikka, vene, suloinen koira? Niihinkin kuitenkin pätee tuo aiemmin mainitsemani juttu, että niitä ei kaikilla ole, eikä välttämättä mahdollisuuttakaan. Mulla ehkä karkaa liikaa tämä ajatus yleiseen länsimaiseen hyvinvointiin, että osaisin ajatella niitä tavaroita. Vaikea sanoa siis. Ehkä tulen siihen lopputulemaan, etten ole ihan varma, mitä luksus on. Ehkä eniten sitä valinnan mahdollisuutta.

    Ja jotta tämä ei menisi ihan liian olenpas nyt ylevä -meiningiksi, niin sanon, että seuraavat kelpaisivat: Hermes'n Evelyne, törkeän isot timantinmollukat sekä sormiin että korviin, X38-purjevene, kaupunkiloma muutaman kerran vuodessa, aurinkoterassilla varustettu kerrostalon ullakkoasunto Skattalla tai Eirassa ja pied à terre Nykissä sekä Lontoossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamen. Hyvin pitkälle samoilla linjoilla ollaan, vaikka en ehkä sitä yhtä hyvin osannut tuossa ylempänä muotoilla. Osaan arvostaa kaikkea aineetonta mitä minulla on, mutta en halua olla tekopyhä ja väittää, etten innostuisi "kivoista luksusjutuista".
      Aurinkoista pakkaspäivää kaikille!

      Poista
    2. Kiitos mahtavasta kiteytyksestä - odotinkin innolla näkökulmaasi!
      Raha tuo toki vapautta ja tuo valinnanvapaus on hyvä punainen lanka tässä.
      Samoin tuo kiitollisuus-mittari on oiva! Se osoittaa, miten paljon muutakin oikeaa - aineetonta - luksusta elämässä on.

      Tämä on tosiaan vähän haastava aihe, koska on ihan eri asia puhua laukuista tai läheisistä. Niistä ei voi oikein puhua samassa yhteydessä. Siksi koitin pitää tämä vain materian raameissa, tuo varsinainen luksus ja kiitollisuuden aiheet ansaitsevat ihan oman blogin. Pitää siis ehdottomasti palata siihen näkökulmaan vielä
      sen ansaitsemalla huomiolla!

      Poista
    3. Nerokas älynväläys tuo "voisiko luksus olla hyvin yksinkertaisesti niitä asioita, joista on kiitollinen elämässään?"

      Minä tein aamulla ihanaa Rooibos-teetä Marimekon kannuun ja join Paratiisikupista Kälyni seurassa. Se hetki tuntui luksukselta.

      Poista
    4. Tuo on tosi hyvä pikatesti! :)
      Ja oo, juuri tuollaiset asiat ovat ylellisiä!

      Poista
    5. Täällä jälkijunassa vielä kommentoin, koska aihe on niin mielenkiintoinen. Perusidealtani olen aivan samaa mieltä Norpan ja Glorian kanssa. Millään tavaraluksuksella ei ole väliä jos ei ne aineettomat asiat ole kunnossa. Toisaalta kaikilla on niitäkin hetkiä elämässä, kun kaikki ei ole hyvin. Minua ainakin piristää silloin jokin ns. luksus hankinta. Minulle luksus tavarat ovat jotakin ei jokapäiväistä, jotakin haaveiltua ja paljon mietittyä, jotain aikaa kestävää.

      Itselläni huomasin sellaisen pienoisen tavaraähkyn. Päädyinkin laatimaan listan siitä mitä oikeasti tavarapuolella haluan ja aion pitäytyä siinä kalliimpien tavaroiden osalta. Ei ole pakko ostaa vaikka jokin on alessa jos vastaavia jo löytyy :). Muutama laukku listaa koristaa ja muutama arvokkaampi haavekoru. Onpa jotain mistä haaveilla ja toivoa niiden haaveiden joskus toteutuvan.

      Poista
    6. Hyvin ehtii vielä mukaan!
      Kommentoinkin sinua juuri aarteestasi - ristiin mentiin :)

      Sama juttu itselläni - kaikki 'oleelliset' jutut löytyy jo, joten tuo tahtikin alkaa kyllä hiljenemään.
      On mukavaa huomata, että ei oikestaan tarvitse juurikaan mitään.

      Poista
  13. Hyvä kirjoitus.

    Mulle luksus on yleensä aineettomia asioita, joku kaunis palanen elämästä. Viime vuoden mieleenpainuvin luksuselämys oli roseeviinilasillisen nauttiminen vuorenrinteellä miehen kanssa, laaksoon avautuva näköala ja lapset leikkimässä vieressä.

    Tavaroita mä ostan aina tarpeeseen ja jos ostan jotain kalliimpaa, kuten vaikka Jimmy Choon käärmeennahkakorkkarit, ostan ne, koska haluan tehdä laadukkaan ja ennen kaikkea aikaa kestävän hankinnan. Teiniyteen kuului brändihuoraus, Burberryn ja LV:n piti näkyä ;) Aikuisuuden myötä se on hävinnyt.

    Mun luksushaaveet ovat ensi kesänä yhden yön vaellusretki perheen kesken ja sitten aineellisissa asioissa, niin Birkin-rahasto mulla on ollut useamman vuoden. Someday. (Mutta ens alkuun ihan vain hyvät yöunet olisi suunnatonta luksusta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava esimerkki oikeasta luksuksesta!
      Ja hauskaa, tunnistan tuon brändi-ihannoinnin itsekin, nyt se on jäänyt aika pitkälti - välillä vielä tosin nostaen päätään ;)

      Poista
  14. Kiitos hyvästä keskustelunavauksesta!

    Kuten Norppa tuossa ylempänä, niin myös minä pohdin tätä asiaa hieman pidempään! Tulin siihen lopputulokseen, että kaikessa yksinkertaisuudessaan minulle luksus on sitä, että olen saanut mahdollisuuden, tarvittavan rohkeuden ja tuen toteuttaakseni haaveita elämässäni. Olivatpa ne sitten isoja, pieniä, aineellisia tai aineettomia. Tietenkin toivon, että sama linja jatkuu myös tulevaisuudessa! Ja miksi ei jatkuisi, kun luksusta voivat olla myös ne arkiset asiat. Kuten vaikka tänään hyvä aamukahvi ja lenkki aurinkoisella Töölönlahdella :)

    Oikein ihanaa ja aurinkoista viikonloppua M! Ja mistähän sen TS Extran saisi käsiinsä?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä aihetta joutuu tosiaan vähän pureskelemaan, se ei ole tosiaankaan niin yksiselitteinen.
      Tuo on hyvin ilmaistu - kiitos!
      Tänään oli tosiaan ihanan kaunis talvipäivä - luksusta! :) Samoin sinne!

      Poista
  15. Hihkuin aamulla, kun extra kolahti postilaatikkoon. En ollut tätä postausta lukenut ja yllätys oli kiva kun tuttu mies siellä kuvissa hymyili :D
    Niin, mietin tätä luksusasiaa itsekin. Toki se tärkein luksus on niissä aineettomissa asioissa, luksuksen merkitys meille jokaiselle se on varmasti vähän erilainen. Minulle luksusta on työ, joka antaa haasteita, siivooja joka toinen viikko, tilava koti, uimaranta 100m päässä..
    Mieheni kanssa keskustelimme käsitteestä luksus, ja totesimme, että tiedostamattaan sitä on ehkä ostanut myös luksusta, jos sellaiseksi ajattelee vaikka kallii kahvinkeittimen, Bosen hifivehkeet, Breitlingin kellon, mutta onko nekään tänä päivänä enää kuksusta kun niihin on varaa lähes kaikilla ainakin säästämällä?
    No, jos jotain luksushaaveita pitäisi olla, niin minulla se liittyisi vaikkapa sapattivapaan viettoon, jolloin voisin keskittyä opiskeluun, käsitöihin ja vain olla..niin, ja ehkä siihen, että joku pukeutumisneuvoja kokoaisi minulle täydellisen vaatekaapin, missä kaiki sopisi yhteen kaikkien kanssa, huoh..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa :) Ja hyvä jos et pelästynyt - en ole vielä nähnyt lehteä, kun sitä ei saa Helsingistä mistään. Toivottavasti kuvat olivat ok...

      Hyviä pointteja ja on ollut hauska seurata keskustelua ja kuulla kommentteja yleisestikin! Tuo materiaalisen luksuksen demokratisoituminen on ihan totta, mutta nuo aineettomat asiat ovat kyllä sitä todellista luksusta.

      Poista
    2. Olit oikein eduksesi ja kirjoitus oli tosi hyvä! =)

      Poista
  16. Mulle olis luksusta olla ansiotyössä, mutta kun töitä ei vain tällä hetkellä ole. Olen jo sen ikäinen, että ikärasismikin jyllää, vaikka työkokemusta olisi vaikka muille jakaa. Tavallinen normielämä, jossa säännölliset tulot, koti ja hyvä parisuhde, siinäpä se mun luksus. Kaikki muut on, mutta ei töitä. Se vie kyllä pohjan koko elämältä, toki raha ei tee onnelliseksi, mutta sen puute tekee onnettomaksi. Lisäksi, että jäisi pakollisten menojen jälkeen rahaa vähän shoppailuun (en tarkoita mitään luxustuotteita) ja matkusteluun olisi jo todellista superluksusta. Eikö kehenkään muuhun ole iskenyt tämä talouden taantuma kuin minuun??? Siltä tuo näyttää; shoppaillaan ja matkustellaan kuin viimeistä päivää. Olkaa ihmiset kiitollisia että teillä on työpaikka!! Terveisin, "liian vanha työelämään???"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi! Työelämä on kyllä erikoista. Nuorilta vaaditaan paljon kokemusta, mutta toisessa päässä sitä ei taas osata arvostaa ja arvokasta kokemusta pidetään taakkana.
      Työpaikka on luksusta ja sellaisesta pitäisi muistaa olla ehdottoman kiitollinen. Se on kuitenkin yksi perusta ihmisen hyvinvoinnille ja palkitsevuuden tunteelle.
      Ei sitä koskaan itsekään tiedä, kuinka kauan töitä on tarjolla ja vähän minua kauhistuttaakin varsinkin työuran loppupää. Mikä on sellainen työ, missä haluan/voin olla vakaasti lähempänä eläkeikää?

      Toivon todella, että saat mielekästä tekemistä ja pääset töihin! Kaikkea parasta alkaneelle vuodelle!

      Poista
  17. Sain Extran tänään vanhempieni tuomana, ja oikein asiallinen juttu oli lehteen tehty. Kuvat olivat hyviä, sekä sinusta että aarteistasi!
    T. Sari

    VastaaPoista
  18. Ja iso kuva (melkein puolisivua) myös varsinaisen turkkarin etusivulla (eli sillä sivulla missä esitellään niin lehden kuin extrankin jutut) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaiks, tuosta en tiennytkään - oho...

      Poista
  19. Mulle luksus määrittelee ehkä sellaiset asiat jotka eivät ole kaikkien saavutettavissa sekä jotain minkä saavuttaminen vaatii itseltäkin työpanosta. Enkä meinaa pelkästään unelmien laukkua (vaikka joo sitäkin) vaan juurikin jotain tiettyä arjen helppoutta. Esim. kuukausien säästämisen jälkeen lomamatkaa ja kohteessa rajatonta shoppailua. Jotain, minkä itse kokee arvokkaaksi. Itselle säännölliset tulot ja katto pään päällä ei ole luksusta, koska se tuntuu itsestäänselvyydeltä kun sellaiset on aina ollut. Hienosti kirjoitit aiheesta ja sait mut ajattelemaan asiaa ihan uusista näkökulmista. Vaatii pientä sulattelua. Ehkä tämän myötä oppii arvostamaan arjen pieniäkin asioita ja pitämään matkan varrella pieniä asioita luksuksena sen sijaan, että osaa arvottaa vain tulevaa päämäärää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä määritelmä, kiitos!
      Niin, perusturva on toki arkista, mutta kyllä sitäkin on hyvä muistaa arvostaa - itsekin pitää aina välillä pysähtyä miettimään sitä. Kiva, jos tästä kirjoituksesta tuli uusia ajatuksia - mahtavaa!
      Kivaa alkavaa viikkoa :)

      Poista
  20. Minulle luksusta olisi olla terve, kliseistä, mutta ei nuo lukuisat merkkilaukut, asusteet ja kodin design klassikot hirveästi merkitse enää sen jälkeen kun olen ne kaupasta kotiin kantanut. Toki nautin laadukkaista ja kestävistä tuotteista jotka on huolellisesti viimeistelty, mutta eivät ne ole siltikään koko hintansa arvoisia. Tai ovat jos mielikuvista maksaminen on ok. Kalliilla luksustuotteilla yritän todennäköisesti alitajuisesti kompensoida sitä, että minulla ei ehkä ole kaikki asiat niin hyvin, kuin muilla on. Kertakäyttökulttuuri ei myöskään kiinnosta. Olen kiinnostunut muodista, mutta haluan tehdä pitkäikäisiä hankintoja. Jokaiseen muotivillitykseen meneminen sopii ehkä filmitähdille ja alan ammattilaisille. Tietenkin se on luksusta myös, että voi tehdä mitä haluaa milloin haluaa, hemmottelu- ja kulttuuripalvelujen käyttö ym.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo terveys on kyllä ehdoton, kun miettii mikä mahdollistaa kaiken muun.
      En myöskään välitä niinkään trendeistä tai ohimenevistä jutuista. Jos niitä välttämättä haluan kokeilla löytyy Zarasta yleensä ratkaisu.
      Hyvää alkavaa viikkoa :)

      Poista
  21. Tässä aiemmin lukiessani noita kommentteja mulle tuli kans vielä mieleen, että terveyshän se on ehdottomasti kaikista tärkein. Mitä vanhemmaksi tulee, niin sekään ei ole enää niin itsestäänselvyys, eikä se katso aina edes ikää. Olen huomannut myös saman minkä yo. kirjoittaja, että vaikka onkin hankkinut esim. kotiin jotain designea ja itselleen jotain kivaa päällepantavaa tai laukkuja, kenkiä ym., niin ei se loppupeleissä kauheasti sitä "onnea" tuo. Ilmankin pystyy kyllä elämään - ja nyt on pakkokin. Hyvänä esimerkkinä; muutimme alkusyksystä uuteen tosi kivaan kotiin ja kivalle paikalle, mutta sitten kun tavarat oli laitettu paikoilleen, niin sitä jäi vaan miettimään, että tässäkö tämäkin nyt sitten oli:) Asia, jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Hassua ja samalla kummallista. Ei tuo materia siis kauheasti merkitse, jos elämästä puuttuu jotain itselle tosi tärkeää. Minulle se on työ (olen aina ollut hyvin työorientoitunut, rakastan painaa hommia sata lasissa), ja ilman sitä tuntuu, että ei ole oikeastaan edes olemassa. Senkin olen huomannut, että noin viisikymppiseksi sitä aina hamuaa kaikkea tavaraa ym., ja nyt niistä haluaa vain päästä eroon. Muuton yhteydessä saneerasinkin tosi kovalla kädellä. Oikeastaan mikään tavara ei ole mulle enää luksusta, vaan kyllä se luksus taitaa olla jotain aineetonta hyvinvointia, elämyksiä tms. M:lle suuret kiitokset fiksuista kommenteista, sait minut hyvälle tuulelle. Tunnut olevan fiksu, jalat maassa oleva nuorimies:) Luen blogiasi säännöllisesti, mutta nyt vasta kommentoin ekaa kertaa. Kuten huomaat, mulla on tuo unirytmikin jo sekaisin, kun ei ole mitään säännöllistä menoa :) Terkuin "liian vanha työelämään"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terveys on tosiaan se seikka joka mahdollistaa kaiken muun. Sitten tulee työ/mielekäs tekeminen ja läheiset. Nuo varmasti voisivat olla ne elämän top 3 tärkeintä asiaa.
      Se on kyllä hassua, että joskus kun saavuttaa jotain kovasti haluamaansa katoaa kiinnostus siitä, kun se on toteutunut. Siksi pitäisi muistella enemmän kiitollisena, mitä on saavuttanut ja mitkä asiat ovat hyvin, niin jo olemassaolevien juttujen arvostus nousee (nipistän itseäni).
      Kiitos, tosi hienoa jos pystyin piristämään! Ja on tässä kyllä matka ja oppiminen vielä aika kesken ;)

      Mukavaa alkavaa viikkoa! Nauti kodista - se kuulostaa ihanalta! Ja toivottavasti löydät pian uudestaan rytmin, aluksi vaikka vain pienten askareiden tai uusien rutiinien myötä. Ja ennen kaikkea, toivottavasti löydät ihanan työn - ehkä jostakin yllättävästäkin paikasta.

      Poista
  22. Kirjoitin viime viikolla laukkuihin liittyvän postauksen (jonka tosin julkaisin vasta sunnuntaina) jossa sivuan luksus ja merkkia aihetta myös. Tämä kirjoituksesi on minusta hyvä ja herätti paljon ajatuksia. Turkkaria en ole käsiini saanut, appiukko lupasi säilyttää extran seuraavaan vierailuumme, mutta siihen on aikaa joten pitää odottaa vielä sen käsiin saantia. Alla ajatuksiani nimen omaan materialistiseen luksukseen nähden, tottakai terveys ja läheiset rakkaat menevät ihan kaiken edelle.

    Minulle juurikin nämä niin rakastamani laukut ovat käyttöesineitä, joissa kyllä minulla on ihan selvä kipuraja sen kanssa mitä maksan ja mitä en. Vaikka blogimaailma hämärtääkin mielikuvaa siitä, että mikä olisi se must hankinta, niin kyllä se oma kipuraja tulee vastaan aika nopeasti. Nelinumeroinen summa kun alkaa itselleni olemaan liikaa. Vain yhden laukun olen ostanut joka on sen hintainen ja senkin ennen hintojen korotusta kun hinta oli kolminumeroinen. Nykyisellä hinnalla tuskin ostaisin enää.

    Se, mikä on minulle luksusta ja mihin sitten sijoitan? Vaikka myönnän autuaallisesti omistavani varsin laadukkaan ja mittavan kokoelman niin laukuissa kuin huiveissakin, niin olen kerännyt niitä kumpiakin yli 10 vuotta myös. Ne eivät ole "pullahtaneet" kaappiin hetkessä. Minusta sen ehkä kuuluisikin olla noin, eihän luksus tunnu luksukselta enää, jos sitä on varaa ostella harva se päivä ja aina silloin kun siltä sattuu tuntumaan. Minusta siis luksuksen pitäisi olla ns. harvinaista herkkua. Toki luksusta voi käyttää joka päivä (kuten nyt laukkua tai huivia), mutta sen ostamisen nimenomaan ei pitäisi olla joka päiväistä iloa.

    Minulle suurinta luksusta on voida käydä (säästämisen jälkeen toki) ulkomailla kahdesta neljään kertaan vuodessa. Suomi on rakas kotimaani, mutta kyllä se on kiva välillä muuallakin käydä. Kaipaan oikein reissuun ja reissut ovat itselleni todellisia henkireikiä, samalla myös luksusta, koska jokainen sentti on kuitenkin säästettävä.

    Toivottavasti tästäkin sekavasta selityksestä sai jotain selvää ja vähän myöhään tähänkin kommentointiin heräsin, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että osallistuit keskusteluun!
      Ja hauskaa, että olit miettinyt tätä samaa aihetta - sinulla oli hyvä kirjoitus tästä ja hieno esittely kokoelmastasi!

      Minullekin nuo matkat ovat henkireikä. On ihana odottaa lähestyvää matkaa ja matkapäivässä on aina ihan omaa tunnelmaa!

      Kivaa viikkoa!

      Poista
  23. Hyvä kirjoitus, ja hurjan paljon hyviä kommentteja!

    Itselleni pienen lapsen äitinä tässä vauvavuoden aikana on se ns. arjen luksus noussut listalla aika korkealle. Ne pienet ihanat hetket vauvan kanssa, perjantai-iltana hyvä leffa ja lasi viiniä miehen kanssa ja varsinkin nyt kun lapsi aloittaa kohta päivähoidossa - viikonloput kun kaikki ovat yhdessä kotona.

    Materialistisella puolella itselleni luksusta ovat laadukas työnjälki ja materiaalit, upeat pakkaukset ja viimeistelty ulkonäkö. Luksusbrändeiltähän nämä tuotteet yleensä tulevat, mutta pelkkää merkkiä tärkeämmäksi kriteeriksi lasken kuitenkin edellä luettelemani. Toki myös merkin luoma imago vaikuttaa omiin mielikuviini, kauniit mainoskuvat tekevät tuotteen houkuttelevammaksi ja antavat lisäpontta mielikuvalle siitä luksuksesta.

    Ehkä sen luksuksen tekee myös se, että näitä tuotteita ei tule osteltua ihan joka päivä. Niistä haaveilee, ehkä säästääkin hetken, ja vihdoin saa hankittua. Ehkä niitä jollain tavalla myös arvostaakin enemmän kuin silloin, jos niitä shoppailisi joka viikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen iloinen etenkin näistä mahtavista kommenteista, joita tähän aiheeseen on tullut!

      Tuo arjen luksus kuulostaa kyllä täydelliseltä!
      Ja kiteytit hyvin myös tuota materialistista puolta, allekirjoitan tuon täysin!

      Poista
  24. Sain juuri käsiini tuon TS Extran. Hauska juttu, hyvät kuvat! Se ja tämä keskustelu pistää todella miettimään, mikä on omaa luksusta. En allekirjoita sitä jutun (tai Linda Turusen) väittämää, että ollakseen luksusta tuotteen pitää olla jollain tavalla tarpeeton. Rihkama on tarpeetonta, halpisvaatteet muuttuvat nopeasti tarpeettomiksi. Harvat luksustuotteeni ovat erittäin tarpeellisia ja käytettyjä. Varsinkin tätä muuttokuorman tavaravuorta setviessä mulle on selvinnyt, että luksusta on se, että omistaa vain kauniita ja tarpeellisia kapistuksia. Niitä voi olla monta, jos ne kaikki täyttävät em. säännön, tai sitten niitä voi olla muutama. Se on maku- ja talousasia.

    Kiitos ajatuksia herättävästä avauksesta, lukisin tästä aiheesta mielelläni lisääkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta, tarpeeton on ehkä huono sana. Parempi ilmaisu on se, että ilman luksustuotteita pärjää elämässä kyllä hyvin, käytännössä.
      Kiva, kun kommentoit :)

      Poista
  25. Nälkä ei lähde syödessä.
    Minusta luksuksen alku on se että se ei ole ns normipussilla ostettavaa tavaraa. Esim. nyt kun olen opiskelija ja minulla on opiskelijan tulot, on hinta arvokas. Minulle 200 euron huivi on sama kuin 125 krt ruokailu kouluruokalassa, eli huivi on luksusta.

    Itse myös tykkään tehdä työtä luksuksen eteen, silloin se tuntuu enemmän luksukselta. Esim säästän vaikka x euroa kuussa, tai viimeisen laukun ostin niin että myin huutiksessa rompetta, sitten olin 2 pv Hietsussa ja lopuksi vielä myin jonkin verran rojua huutiksessa ja niin Bayswater kotiutui.
    Jos voisin mennä tosta vaan ostamaan jotain, en pitäisi sitä luksuksena.

    Pidän että joudun "vähän tekemään työtä" luksuksen hankkimiseen.

    Hyvänä esimerkkinä on se että himoitsin vuosikausia Marimekon olkalaukusta. Kun sen lopulta ostin, ei mennyt kuin vuosi ja laukku oli virttynyt ja venynyt, väri haalistunut.
    Laukku ei paljoa maksanut. On se vieläkin käytössä, jossain hyllyn perukoilla. Mutta se kansainväliset merkit, joita täältä löytyy, 10 vuoden aikana nahka on vaan kauniisti patinoitunut ja niillä on oma paikkansa laukkuhyllyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa minulla lähti tänään, oli nimittäin aika nauttia pitkän tauon jälkeen Kakkugallerian buffasta :)

      Luksuksen eteen on kyllä syytä nähdä vaivaa ja kerätä vuosien varrella, siksi tykkään hankkia niitä reissuista.
      Luulin, että Marimekon jos minkä pitäisi kestää Suomen sääolot...

      Poista
  26. Luksus on mulle nyt aivan eri asia kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Arkipäivän luksusta on Lushin tuoksusaippua kylpyhuoneessa ja herkullinen aamukahvi vastajauhetuista kahvipavuista. On luksusta, kun lenkkipolut kulkevat läpi kauneimman rakennetun Helsingin. Säännöllinen kuukausipalkka olisi luksusta. Yrittäjälle se ei ole itsestäänselvyys. Luksusta on myös se, että sairaana voi keskittyä sairastamiseen, ilman että tarvitsee olla huolissaan toimeentulostaan. Aikamoista arkirealismia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti, että luksuksen käsitys muuttuu ajan myötä! Ja tuo yrittäjien arki onkin sitten taas ihan toinen juttu...

      Poista
  27. Minusta kaikki merkkilaukut,vaatteet ja kengät ovat pääsääntöisesti rumia ja niissä on rumia kuoseja.Ostan edullisempia ja kauniimpia halvemmalla.Vaikka kiinalaisia halpiksia.Mutta kauniita.Saan niillä ihan kiksejä ja hyvän mielen.Rakastan kauniita tavaroita,minkään ei tarvitse olla merkkituotteita.Vihaan marimekkokuosia, Louis vuittonin laukkukuoseja,burberry kuosia...esimerkkinä mainitakseni.Aina kun kaupungilla sellaista näen tulee melkein oksennus.;) Kierrätän ja korjaan vanhaa.Käyn kirppreilla.Tuunaan ja korjaan kirppariostoksia.Tykkään että luontoa säästetään.Anteeksi tämä on ihan tämmöinen mielipide:Minusta tuntuu että merkkitavaroiden haalajat olisivat jotenkin pinnallisia ihmisiä? Minulle luksusta olisi olla terve eikä olisi kipuja ja kovia särkyjä.Elämässä on muutakin kuin tavaran haaliminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon hyvästä ja tärkeästä kommentista! Tuo on ihan totta - kuten laitoinkin, nämä tavarahömpötykset ovat mitättömiä, jos terveys, läheiset tai muut oikeasti merkitykselliset asiat eivät ole kunnossa. Niillä on kuitenkin oikeasti väliä, ei sillä huivin värillä tai merkillä.
      Rakastan muotia, joten sen keräily, haaveilu ja metsästys on minulle harrastus. En enää niin välitä huutavista kuoseista, mutta on niillä toki paikkansa - niissäkin on omaa historiaa ja symbolismia. Onhan tämä pinnalista, mutta saa välillä ollakin, ei se onneksi ole ihan koko maailmankatsomus.
      Hienoa, että tuunaat - itse olen aika huono tuossa... :)

      Poista

Hauskaa, että jaksoit jättää kommenttia, se piristää aina! :)
Thanks for the comment, I really appreciate it! :)