maanantai 11. maaliskuuta 2013

Kakkukestejä ja auringonpaistetta

Olipas ihan mukava viikonloppu!
Toisen puoliskon sisko on lapsineen nimittäin käymässä Suomessa, joten menimme anopille viettämään perjantaita. Oli mukava seurata pikkuisten touhuja, syödä hyvin ja vaihtaa kuulumisia. Tyylikästä kotia fiilistelinkin jo aiemmin.

Viikonlopun ensimmäinen kakkupöytä

Pieni auringonpaiste hurmasi jälleen kerran. Kuva hieman tärähtänyt, pahoittelut.

Tytöt poseeraavat

Anopin mäyräkoira ja Maddy ovat jo tottuneet toisiinsa, vaikka eivät näekään kovin usein. Nykyään näiden välillä vallitsee lähinnä ns. täysi välinpitämättömyys, jota jostain syystä kutsumme 'kylmäksi sodaksi'. Edellinen nimittäin koittaa pysyä poissa alta ja mahdollisimman huomaamattomana (jos-en-liiku-niin-tuo-ei-noteeraa-minua) kun taas Maddy on liian kiireinen metsästäessään ruokaa (mitä-jos-täältä-saisikin-jotain-keittiöstä). Ne eivät siis ota toisiinsa minkäänlaista kontaktia, vaikka istuvat samalla sohvalla tai ovat samassa hississä, erikoista.

Keittiössä rapisee!?

Sunnuntaiaamuna oli aikaa nauttia rauhassa kotona, siivoilla vähän & laittaa viimeiset tavarat matkan jäljiltä paikoilleen sekä tehdä herkkupastaa. Koska ilma oli niin kaunis, lähdin myös Maddyn kanssa pitkälle kävelylle ja otinpa vielä kamerankin mukaan. Tässä tunnelmia lempireitiltäni ja kauniista sunnuntaista.





Herkullisen värikäs Huvilakatu

Aurinko houkutteli ulkoilijat liikkeelle ja jäälle





Kesän suosikkipaikka Mattolaituri toimii myös talvellakin

Itäisen Puistotien lähetystöjen talot ovat myös upeita

Rakastan Korkeavuorenkadun tunnelmaa

Johanneksenkirkko tuo etäisesti mieleen Notre Damen - sen näkeminen auttaa siis aina pahimpaan Pariisi-kaipuuseen :)

Kivaa ja toivottavasti aurinkoista viikkoa!

17 kommenttia:

  1. Onpas ihania tapauksia, sekä koirat että lapset;) Ja täälläkin ehdittiin nauttimaan auringosta, oli kyllä mahtavaa. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki nuo pienet ovat kyllä hurmaavia! Ja oli kyllä ihana ja kaunis viikonloppu - sen voimalla jaksaa taas kummasti tämän viikon!

      Poista
  2. Hauska huomata että en ole ainoa jonka lapsikuvat ovat hiukan tärähtäneet :D Meidänkään naperot eivät älyä jähmettyä liikkumattomaksi jotta äiti saisi kerrankin otettua nätin kuvan ;)

    Suloinen tärähtänyt tyllerö kuitenkin, ja ihanat maisemat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, niillä on kyllä sellainen meno päällä, että ikuistaminen kuvaan on tosiaan vähän haastavaa... Tai sitten onnistuneissa kuvissa näkyy kasvot ja niitä ei ole pikkuisista niin kiva tänne laittaa..

      On kyllä ihana pieni prinsessa - ja aina kun häneen katsoo, saa iloisen hymyn :)

      Poista
  3. Ihania kuvia, kyllä eteläinen Helsinki on tosi kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihana päivä ja joskus kotikaupunginkin maisemista on kiva ottaa muistoja, eikä vain reissuista!

      Poista
  4. Korkeavuoren katu on oma suosikkini Helsingin kaduista. Ja kyllä Huvilakadun värikkäät talot ovat ilo silmälle. Kauniita aurinkoisia kuvia !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo molemmat ovat kyllä hauskoja katuja!

      Poista
  5. Ihania kuvia! Tulee ihan Helsinki-ikava :)
    -Liina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiva, jos näistä saa edes vähän tunnelmaa ja toivottavasti auttaa kaipuuseen enemmän kuin tuo sitä... :)

      Poista
  6. Miten söpö tuo anopin mäyriskin (Maddyn ohella tietysti)! Tiedätkö, onko se karkeakarvainen? Itselläni on karkeakarvainen kääpiömäyris, persoonallisia tapauksia=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se söpö! Aijaa - hauskaa, tuokin on tosiaan karkeakarvainen, vaikkakin karva taitaa olla siistimpää/sileämpää kuin yleensä. Ei kuulemma tule sitä ransu-lookia, eikä tarvitse 'kyniä' (onneksi).
      Jos toinen puolisko olisi tosiaan ehtinyt vaikuttamaan rodun valitsemiseen, niin meilläkin voisi olla mäyris...

      Poista
    2. Niin ja ovat tosiaan persoonallisia :) Kun olen vienyt molempia ulos, niin tämä mäyris ei ihan aina ole samaa mieltä, että lenkki voisi jatkua vielä...
      Kannan sen yleensä reitin päähän, niin se ainakin suostuu kävelemään takaisin kotiin ;)

      Poista
  7. Hahaa, vaikka sinulla ei olekaan mäyristä (kuten luulin), niin anopilla sentään on. Mäyräkoiralle tuollainen totaalinen nonchaleeraus on luonteenomaista, mutta se on aika erikoista, että Maddy käyttäytyy samalla tavalla - tai siis on niin täydellisen ruokaorientoitunut, ettei ehdi välittää toisesta koirasta. Joka tapauksessA aivan hurmaava parivaljakko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, totta meni tavallaan aika lähelle!
      Joo, näiden välit ovat mielenkiintoiset - ehkä siihen vaikuttaa se, että Maddy ei saa toiselta mitään vastakaikua. Sillä kyllä Maddy huomioi yleensä ihan kunnolla muut koirat...
      On hassua tosiaan katsoa, kun toinen melkein istuu sohvalla toisen päälle, kun ne ovat niin 'näkymättömiä' toisilleen.

      Poista
  8. Hei! Luin täällä vanhempia postauksiasi, kun en ole hetkeen upeaa blogiasi ehtinyt lukemaan - ja tähän oli pakko laittaa pikku kommenttia :) Käyt söpön koiranne kanssa justiinsa samoilla ulkoilumaastoilla kuin missä itse käppäilen kahden pikku koirani kanssa. Tai siis, tosin asumme tällä hetkellä Antibesissa ja pikku koti-ikävä vaivaa, varsinkin kun näkee kauniita kotikontuja! Ihanaa lopputalvea sinne ja jos huomaan sinut ensi kesänä ulkoilemassa niin tulen sanomaan heippa :)

    Iloisin terkuin Mia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Mia, oi kiitos kivasta kommentista! :)
      Ja hei voin vaihtaa heti paikkoja :) Välillä iltaisin katson Antibesin reissun kuvia haikaille. Tai luen Valkoinen sohva Rivieralla -kirjan pätkiä... - se on NIIN ihana paikka! Huokaus.
      Kuulostaa muuten vähän Muumilaakson talviunelta ja kevään odotukselta ;)
      Ihanaa alkavaa kevättä sinne ja tule ihmeessä vetämään hihasta jos nähdään! Koirat varmasti huomaavat toisensa ainakin heti.

      Poista

Hauskaa, että jaksoit jättää kommenttia, se piristää aina! :)
Thanks for the comment, I really appreciate it! :)